Nenästä kiinni ja veden alle

Japanilaiset on melkoisen innokkaita bloggaajia, kertoi joku tärkeä tyyppi yliopiston hypermedian kurssilla viime vuonna. Kaikista olemassaolevista blogeista yli joka kolmas on japaniksi (37%), englannin kieli pitää kakkossijaa (36%). Ykkössija on melkoinen saavutus huomioiden, että englantia osataan siellä-sun-täällä, japania pääasiassa vain täällä nousevan auringon maassa.

Ja lisää faktaa: Hiljattain britti-jossain-lehdessä Monoclessa oli rankattu top 25 parhaimmat kaupungit elää. Kolmen kärki oli Kööpenhamina, München ja Tokio. Helsinki ylsi sijalle viisi.

Yllä olevat seikat huomioiden on kai vähintäänkin kohtuullista, että myös minä kirjoitan blogia täältä Tokion syövereistä. Seuraavien kolmen työharjoittelukuukauteni aikana olisi tarkoitus paitsi oppia jotain kansainvälisestä työelämästä erään suuren yrityksen ofisuleidinä (officelady), myös tunkeutua niin syvälle Tokion ytimeen kuin mahdollista. Nähdä täytyy mm. sumopainia, teeseremonioita, kimonoja ja cosplay-hörhöjä ennen kuin matka on ohi. Tarkoitus on elää kuten paikalliset ja ehkä siinä sivussa oppia kieltäkin. Apuna kieliongelmiin on Takako Karppisen kirja Japania matkailijoille, jonka viisaudet toivottavasti uppoavat päähän pikapuoliin, sillä tällä hetkellä sanavarastosta löytyy ainoastaan herkullisia jinglishmejä kuten lempisanani soosu (sauce) ja aisukuriimu (ice cream). Kirjoitusmerkeistä en edes yritä opetella kuin tärkeimpiä.

Japani-kokemusta ehdin helmikuussa 2007 kartuttaa Osakassa ja Kiotossa 10 vuorokauden ajan eli juuri tarpeeksi, jotta tänäaamuna koneesta Naritan kentälle astumisen jälkeen ei ole tarvinnut kärsiä ns. haavi auki -olotilasta. Märkiin sateenvarjoihin pujotettavat suojuskondomit, napeista toimivat automaattivessat ja jatkuva hymyily ja kumartelu on jo tuttua kauraa takataskussa. Siitä huolimatta karu totuus hyppää varmasti jossain vaiheessa silmille, ja siinä tamperelaista teekkarityttöä sitten viedään.

Tämän ensimmäisen yön majoitun hotellissa Tokion laitakaupungilla. Huomenna saan avaimet pieneen 22 neliömetrin yksiööni, ja siinä olisi tarkoitus punkata aina tuonne syyskuun loppuun asti. Tästä se sukellus japanilaisuuteen alkaa.