Ruokalusikka töfföä

Onpa taas ollut kohtuullisesti kielivaikeuksia tänään, ja yhä enemmän haluaisin osata kieltä edes auttavasti. Kuitenkaan en näe aktiivista kielenopiskelua tarpeeksi fiksuna ajankäyttönä verrattuna siihen kaikkeen muuhun mitä voin sinä aikana tehdä, sillä täällä pitäisi puksutella enää kaksi kuukautta.

Aamusta läksin käymään asuinalueeni virastotalolla vaihtamassa jonkin paperilappusen alien registration cardiini (tuo on niin kiva sana ettei sitä voi kääntää suomeksi). Suunnistus on tässä kaupungissa niin toivotonta, että otin suosiolla taksin firman laskuun. Takseissa muutes ovet aukeaa täällä automaattisesti, mikä on varsin tyylikästä.

Siinä sitten koitan löytää yhteistä kieltä taksikuskin kanssa, kun unohdin kotiin monisteen jossa olisi ollut viraston sijainti kartalla ja nimi japaniksi. Koitan ensiksi sönköttää Shinagawa ward officea englanniksi, sitten japanilaisittain waardo offisua (keksin ihan itse) mutta sekään ei toiminut. Taksikuski siihen päälle pölpöttää jotakin josta ymmärrän kaksi viimeistä sanaa eli arimasu ka, josta voin päätellä ainoastaan että kyseessä on kysymyslause. Päästään me lopulta yhteisymmärrykseen kun taksikuski kiikuttaa mun alien-paperin poliisille ja käy ilmeisesti kysymässä että mitä paikkaa mä yritän sillä viestittää. Virastotalolla sain alien-korttini ja nyt sitä pitäisi sitten kanniskella mukana siltä varalta, että poliisi pysäyttää ihan huvikseen ja haluaa viedä mut putkaan, mikäli mulla ei oo passia tai alien-korttia mukana.

Lounasta söin liukuhihnasushibaarissa (näistä pitää joskus kirjoitella enempi) ja olisin halunnut tilata kokeilta jotakin spesiaalia, mutta enhän mä osannut. Menussa oli kyllä kivoja kuvia, mutta tilaus olisi pitänyt kirjottaa lomakkeelle, joten toivoton homma. Viereen kyllä sitten sattui joku mukava japanilainen enkunkielentaitoinen lääkäri jonka kanssa rupatellessa maistui ne hihnalla valmiiksi pyörivät sushitkin.

Lääkäri-san käänsi mulle sushien nimilappuja ja ylisti kovasti valasta, harmitteli ettei sitä oikein saa Japanin ulkopuolelta ja puolusteli että Japanissa sitä on syöty jo kissanristiäisistä asti. Omatunto kolkutellen maistoin, kai sitä täytyy tietää että minkälaisen herkun takia Japani rettelöi aktivisteja vastaan. Sitä paitsi kyllä jonkun pyydystetyn valasraukan jostain uumenista varmasti löytyy se ylimääräinen 2 rkl töfföä mulle. Pienistä puroista ei tietenkään kasva isoa virtaa eli en ole edistänyt valaanpyyntiä (niijust). Valas ei maistunut mitenkään järin hyvältä ja näytti muussatulta suolistolta, eli en voi suositella.

Toivottavasti kukaan aktivisti ei löydä mun blogia ja jätä vihasia kommentteja. Puhdistan mun omantunnon lahjoittamalla 5e Greenpeacelle, ihan oikeesti hei.