Lahjoja luontoäidiltä

Eilen koin ensimmäisen kunnon maanjäristyksen. Istuskelin iltapäivällä toimistolla, vähän siinä sopivasti väsytti, ja sitten luontoäiti antoi vähän sutinaa päivään, kun jossakin melko lähellä Tokiota hieman ravisutti. Voimaa oli järinällä 4 Richteriä, ja Tokiossa se tuntui kolmosena. Paikalliset ekspertit osasi heti tutinan perusteella sanoa että järistyksen lähde oli ollut jossain ihan hollilla, ja tänään kuulin että se oli ollut Tokion viereisessä prefektuurissa (no emminäkään tiiä mitä se tarkottaa, ihan tosi).

Eilen hämmästelin, kun toimistolla kaikki pysähtyi järistyksen aikana ja ihmiset katseli ihmetellen toisiaan. Tuntui oudolta, ettei japanilaiset ole tottuneet pieneen tutinaan silloin tällöin, vaikka yhtenäänhän niitä taitaa olla. Tänään selvisi sitten että järistys oli ollut luonteeltaan epätavallinen, alussa oli ollut epänormaali iso pystysuuntainen pomppaus ja sen jälkeen kiikuttiin normaalisti vaakasuuntaan. Minä en kyllä järistyshetkellä tajunnut mitään muuta kuin että nyt ei olla tukevalla maalla, ihmetellen katselin vaan hyllyillä huojuvia mappeja. Suomalaiselle noviisille se oli kyllä melkoisen jännää, kun yhtäkkiä tuntui että joku jättiläinen olisi ottanut toimistorakennuksesta kiinni ja vähän helistellyt.

Ei kai täällä muuta jännää ookaan tapahtunut, oli mulla synttärit ja juhlin itseäni jumppasalilla niinkun kaikki normaalit 23 vuotta täyttävät tekee. Sellasta se on kun ei oo kavereita, byhyy.

Ei vaan, lauantaina juhlitaan. Onneksi olkoon vaan itsellesi.