Yebisu vs. Karhu

Ennen Tokioon tuloa tuntui, että kolmessa kuukaudessa ehtii hyvin koluta jopa Tokion kokoisen kaupungin niin hyvin, että pois ei ainakaan tarvitse lähteä harmitellen sitä, mitä kaikkea jäikään tekemättä. Jossain vaiheessa täälläkin se vielä tuntui mahdolliselta, mutta nyt kun kaupunkia on alkanut kiertää paikallisen kanssa (kunnia Couchsurfing-tyypille nimeltä Mie), alkaa pikku hiljaa ymmärtää mitä kaikkea tällä kaupungilla onkaan tarjota. Siinä vaiheessa kun matkaoppaiden kohteet on koluttu, löytyy vielä ziljoona muuta makeeta juttua, niitä on kaikkialla, jotain aina menossa, jossain tapahtuu, koko ajan. New Yorkista sanotaan että se kaupunki ei koskaan nuku, mutta kaupunki jossa on härdelli päällä 24h vuorokaudessa jopa tällaisessa tropiikki-ilmastossa, sille ei kyllä voi kuin nostaa nöyränä hattua.

Kävin aamulla kaupassa 400 metrin päässä ja jo se oli kuumuuden takia niin uuvuttavaa, että vietin sen jälkeen siestaa höyhensaarilla klo 15 asti. Herätessä oli ilma mukavasti jo vähän viilentynyt ja lähdettiin Mien kanssa kiertämään Ebisun kaupunginosaa. Mielenkiintoisimpia paikkoja oli ilmainen olutmuseo, jossa oli ihan kivoja vanhoja etikettejä, oluenvalmistusvälineitä ja jättikokoisia oluttölkkejä, mutta ei kai sinne kukaan vain niiden takia vaivaudu. Museon pääkohde on maistelualue, jossa saa halpaan hintaan maistella vaikka minkä laisia oluita (pieni tuoppi alle 2e). Me jätettiin Mien kanssa erikoisimmat oluet sikseen ja tilattiin maistelutarjotin (3e), jossa oli neljää eri olutlajia pienet lasilliset. Suomalaiseen hirveään liruun verrattuna kaikki oli oikein hyviä. Perustuoppi ravintolassa maksaa Mien mukaan täällä noin 4e eli hinta on suunnilleen Suomen tasoa, mutta nanna on kyllä tämänpäiväisen testimaistelun perusteella tuplasti parempaa.

Huomenna saapuu Janne lentopostilla Suomesta ja sen jälkeen kuriirikuljetuksella Osakasta, joten en voi luvata kovin ahkeraa bloginpäivittelyä seuraavaan viikkoon, mutta yritetään!