sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Luonnon tiedettä

Löysin juuret sille miksi japanilaisista kasvaa sellaisia teknologiahirmuja. Ne viedään jo natiaisina viisikerroksiseen tiedemuseoon, jossa saa leikkiä kaikenlaisilla härveleillä ja tutustua tieteen ihmeisiin itse tekemällä. Kylläpä olisin halunnut olla lapsi itekin, kun kattelin sitä menoa ja meininkiä, kun naperoita viuhtoi joka suuntaan ja oivaltamisen riemu oli aivan suunnaton.

Tokiossa on kaksi tiedemuseota, ja jatkoin siis hyvin alkanutta museoviikonloppuani toisessa niistä. Museo oli idealtaan sama kuin Heureka Vantaalla, mutta touhuttavaa oli ziljoona kertaa enemmän. Mun lemppari oli mekaniikalle omistettu huone, jossa kulki koko huoneen ympäri pitkä kuulanmentävä rata. Lapsukaisten piti sitten vierittää kuulaa rataa pitkin tekemällä poppakonsteja, että kuula saatiin lukuisista esteistä ohi. Siinä väännettiin vipuja että saatiin liukuhihna liikkeelle, ruuvattiin ruuveja jotta saatiin esteet hinattua pois tieltä, vedettiin köydestä jotta kuulahissi nousi painovoimaa vastaan ja painettiin vipuvarsia alas jotta toisessa päässä tasanne nousisi ylös ja kuula pääsisi jatkamaan matkaa.


Muita mukavia juttuja oli mm. henkilöauton nostaminen ilmaan narusta kiskaisemalla ja maailman suurin saippuakupla jonka sisälle mahtui kolme (hetkellisesti aloillaan pysyvää) lasta. Kaiken muun mukavan lisäksi oli vielä erilaisia workshoppeja ja tieteen taikatemppujen esittelytuokioita (kuten kuvassa alla).


Iltapäivällä pakenin 30 asteen kuumuutta ja tavallista tukalamman tuntuista kosteutta Hamarikyun puutarhaan, jota kehutaan jopa Tokion kauneimmaksi. Ihan yhtä helppoa Tokion hälinän unohtaminen ei ollut kuin joissain esitteissä luvataan, kun pilvenpiirtäjät ja Tokio Tower pilkistää puiden takaa. Mutta kaunis pöpelikköhän se kyllä oli.