Rikas tyttö jos oisin

Päivän kohokohta on ollut Shinsei Bankin nettipankkipalvelun käyttäminen ja huomaaminen että upouudelle tililleni on pamahtanut rahaa, kun firma maksoi korvauksia mun matkalipuista ja muista pikku kuluista. Johan tässä hieman vyötä kiristeltiinkin maanantaiaamun jälkeen eli sen jälkeen kun mamma kukkaroineen pyyhälsi Nagoyan suuntaan. Nyt pitäisi taloudellinen hyvinvointi olla hoidossa loppuajaksi, sillä palkkaa pitäisi tupsahdella nyt tasaiseen tahtiin. Vielä pitäisi löytää pankkiautomaatti ja opetella käyttämään sitä tai uskaltaa viilata tyylikkään oranssia pankkikorttiani kaupan kassalla.

Heti oon tietenkin alkanut syytämään rahojani joka paikkaan, harvemmin sitä on Suomessa tilillä rahaa kuusinumeroisia summia, joten tunteehan tässä olonsa rikkaaksi. Illalla kävin kaupassa ostamassa varsin huolettomasti hyödykkeitä kuten kuivattua ananasta (arvatkaa vaan paljon maksoi, kun täällä tuorekin on niin pirun kallista) ja sushia (aamupalaksi, yum). Päivällä suunnittelin työkaverin kanssa Korean matkaa, joka toivottavasti on tapahtuva joskus syyskuussa. Yritettiin kovasti metsästää halpoja lentoja (n. 250 e), mutta niiden lentoajat on niin pilipalia, että joudutaan miettimään kalliimpia vaihtoehtoja. Saa nähdä kestääkö mun harjottelijanpalkkani yhtä Korean matkan aiheuttamaa rasitusta, vai pitääkö jättää homma väliin. Taiwan ois sitten varavaihtoehto, jompaan kumpaan pitäisi kyllä päästä.

Tänään oli sitten myös varaa pulittaa 3 e salilla käynnistä ja käydä taas ihailemassa sitä palvelualttiutta, jota paikallisella kuntosalilla viljellään. Kävin hääräämässä Basic step -jumppatunnilla, jonka alussa kumarreltiin viiteen kertaan, aina parin ohjaajan esittelylauseen välein. Kumartelujen ja nilkkojen pyörittelyjen jälkeen päästiin kyllä sitten hommiinkin, ja pysyin jopa ihan hyvin mukana tunnilla, kun vaan ahkerasti painoi askellussanastoa mieleensä.

Suihkun jälkeen kävin hämmästelemässä naisten pukkarin itsensätuunausosastoa, jossa japanilaisnaiset ehostivat itseään valtavien peilien edessä. Jokaiselle oli oma yksityinen peilipöytä tuoleineen ja pöydillä oli perustilpehöörin eli hiustenkuivaajien ja käsipaperin lisäksi vielä Shiseidon rasvoja, ihonpuhdistusaineita ja muuta ylellisyyttä. Kylläpä tuntui varsin mukavalta putsata korvatkin neljän viikon jälkeen. Jossakin kulmassa oli tarjolla harjoja ja papiljotteja, jotka oli tietenkin erikseen jaoteltu puhtaisiin ja käytettyihin. Oman tukkani ehdin ikävä kyllä haroa viisipiikkisellä ennen kuin hoksasin harjapalvelun.

Naisilla näytti olevan tapana kostuttaa pieniä vanulappuja johonkin mömmöön ja läntätä niitä naamalleen hengailemaan. Joku päivä käyn vakoilemassa että mitä niistä purnukoista tähän tarkoitukseen pitäisi käyttää, ehkä saan sitten itekin yhtä heleän nassun kuin täkäläisillä. Jotakin soosua sieltä kuitenkin tänään jo kokeilin, en nyt sitten tiedä että levittelinkö naamaani saippuaa vai rasvaa vai jotain muuta.