Kesä paketissa ja yli äyräiden

Suoritin juuri rinkan pakkauksen loppuun, mikäli sitä nyt lopuksi voi sanoa, kun kohtuullisen monta tavaraa on vielä rinkan ulkopuolella, ja rinkka pullottaa niin ettei sinne yksinkertaisesti mahdu enää mitään. Ei ole kyllä ikinä ollut näin haastavaa pakata, kaikki mahdolliset taikatemput tavaroiden kutistamiseksi ja rinkan tilavuuden kasvattamiseksi piti ottaa käyttöön jo silloin kun sängyllä oli vielä vuorellinen tavaraa. En ymmärrä kuka mun kämpän ehti täyttää sillä kaikella rojulla kesän aikana, tänne tullessa taisi rinkka olla vain puolillaan.

Pakkausta ei tietty helpota yhtään se, että kun japanilaisesta kaupasta ostaa jotakin, se kääräistään hienohin papereihin ja pussukoihin ihan automaattisesti. Kuka niitä taideteoksia sitten raaskii avata, mukavampi ne on tunkea rinkkaan ruttuun hienoissa kääreissä. Kotona voi sitten ruttusia kääreitä avata ja miettiä että olisiko ollut kivempi jättää sekin 2g paperia Tokioon ja saada muutama kuutiomillimetri lisää tilaa.

Vaan on sitä suuria uhrauksiakin joutunut tekemään oman hyvinvointinsa ja tavaroidensa mukaantulemisen eteen. Tokioon jää kaikkea pikkumukavaa kuten hotelli Sheratonista ensimmäisenä Tokion-yönä kähvelletyt pikkupakkaukset, joista löytyy niin hammas- kuin hiusharjaakin, tohvelit, kenkienpuhdistuspyyhkeitä (?) ja hienolla Sheraton-designilla plyysätyt kirjekuoret ja -paperit. Lisäksi jälkeen jää limsatölkin kokoinen ja -näköinen purnukka, jonka juoma-aukosta olisi pitänyt kasvaa mansikka. Jäi se tölkki kuitenkin korkkaamatta, joten en saanut yhtään mansikkaa tänä kesänä. On se väärin.

Tietokone pitää kyllä sellaista ääntä nyt että kohta ei tarvitse konetta pakata ollenkaan mukaan. Ei varmaan ole kovin normaalia että näppäimistön nappeja painellessa kuuluu sellaista ääntä että pari mutteria olisi irti jossakin tuolla sisälmystössä.