Japanilaisessa kuntokeskuksessa

Kävin tänään toheloimassa työpaikan alakerrassa olevalla kuntosalilla, jonka kanssa firmalla on sopimus ja työntekijät pääsee puoleen hintaan. Hain sieltä jo eilen ryhmäliikuntatuntien aikataulut, jotka tietysti oli kokonaan japaniksi. Koska numerot täällä sentään kirjoitetaan oikeaoppisesti, niin onneksi edes tuntien kellonajat tietää. Samahan se kai on millaselle tunnille sitä vahingossa menee, kunhan vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, perässä kun ei pysy kuitenkaan. Tulkkasin eilen japanin kirjoitusmerkkitaulukoiden kanssa tuntien nimiä ja löysin sieltä sanat yo-ga ja sa-ru-sa, jotka villin veikkaukseni mukaan voisivat olla joogaa ja salsaa - monista japanin lainasanoista saa selvää kun ottaa u:t pois ja muuntaa r -> l, vrt. saradu tai painappuru. Huomenna pitää varmaan kuitenkin käännättää aikataulut Morita-sanilla.

Sen verran olen täällä oppinut japanilaisten hygieniamaailmasta, että ymmärsin ottaa kengät pois astuessani kuntokeskuksen pukuhuoneeseen ja laittaa treenikengät jalkaan vasta pukuhuoneen ulkopuolella. Sen jälkeen en mitään enää osannutkaan. Juoksumatolle mennessä olisi pitänyt varata kyseinen laite merkkaamalla aloitus- ja lopetusajat suureen tauluun oikean numeron kohdalle, millä ilmeisesti pyritään hallitsemaan tilannetta ruuhka-aikoina. Kuntopyörissä oli omat televisiot kaikissa, joiden käyttöä jouduin kysymään henkilökunnalta, josta kukaan ei puhunut englantia. Salilaitteissa oli jokaisessa pienenpieni ripustin jossa roikkui pienenpieni pyyhe, jolla laite tuli pyyhkiä käytön jälkeen - käyttötarkoitus kyllä sinänsä helppo arvata, kunhan ensin huomasi pyyhkeen olemassaolon.

Tänään oli tarkoitus mennä jumppatunnille, mutta kun yritin ohjaajalta kysyä ennen tunnin alkua että mistä saisin vettä juomapulloon, näytti parka niin järkyttyneeltä englannintaidon vajavaisuutensa takia, etten viitsinyt mennä häiritsemään häntä enää jumppaan kieliongelmineni. Kuntosalin puolellakin riitti kyllä opittavaa, joten ehkä ihan hyvä haistella ensin kuntokeskusten yleisiä tapoja salin puolella, ennen kuin änkeää itsensä jumppaan.

Kuntokeskus piti sisällään kuntosalin, kaksi jumppasalia, golflyöntien harjoittelupaikan, uima-altaan ja kylpyläosion, jossa oli porealtaita sekä kuumia ja kylmiä altaita. Japanilaisten edistyksellisyys huokui kyllä salillakin: Kuntosalilta löytyi mm. verenpaineen ja kehonkoostumuksen mittauspisteet ja mitä erilaisempia härveleitä, joilla varmaankin saa tehtyä jotakin hyödyllistä. Salilaittessa oli kaikissa LCD-näytöt, jotka kertoivat (onneksi kuvin eikä tekstein) tekikö liikettä oikealla nopeudella ja oikealla laajuudella, sekä laskivat toistot, kuluneen ajan ja vielä jotakin muuta, jota en tajunnut. Kuntopyöriin oli kiinnitetty A3-arkin kokoinen paperi propagandaa kuinka syödä oikein, millainen on hyvä ryhti ym. Laitteiden seassa pyöri vähintään yksi trainer kolmea kuntoilijaa kohden opastamassa, tsemppaamassa ja kyselemässä miten treenaus sujuu (tai enhän minä ymmärtänyt vaikka olisivat mistä puhuneet).