Superlatiivien Yokohama

Kävin tänään pyörimässä Yokohamassa, Japanin toiseksi suurimmassa kaupungissa. Junalla sinne puksuttelee alle puoli tuntia Tokyon asemalta eli kaupungin yhdeltä päärautatieasemalta, joten siinä välissä hädin tuskin ehtii huomata että yksi kaupunki loppuu ja toinen alkaa.

Yokohama oli tosi erilainen Tokioon verrattuna. Kadut oli leveitä ja oli tilaa liikkua vapaasti, puistoja oli paljon ja ilmapiiri leppoisa (mikä saattoi johtua sunnuntaista ja auringonpaisteesta). Kaupunki jakautuu Tokion tapaan erityyppisiin alueisiin, mutta parhaat palat on mukavasti kävelyetäisyydellä toisistaan ja Yokohaman asemasta. Suurin piirtein kaikki näkemisen arvoinen on rannan tuntumassa, joten kaupunkiin ei kovin helpolla pääse eksymään.

Minato Mirai -kaupunginosassa oli paljon pilvenpiirtäjiä ja ostos- sekä huvittelukeskuksia, ja jokaisella mahdollisella aukiolla oli jonkinlainen katuperformanssi meneillään. Maisemia kävin ihailemassa Japanin korkeimman rakennuksen 69. kerroksessa, jonne matkasin maailman nopeimmalla hissillä nopeudella 750 m/min. Lisäksi läheltä löytyy yksi maailman suurimmista maailmanpyöristä, mutta eipä tullut sitä testattua.

Hieman Minato Miraita kauempana asemasta on viihtyisä puisto, jossa sijaitsee maailman korkein majakka, ja puistosta kivenheiton päässä on maailman suurin Chinatown. Etenkin iltahulinan aikaan Chinatown oli upea, jollain tavalla niin samanlainen kuin Tokion vilske kapeilla kaduilla, mutta kuitenkin aivan erilainen.

Starbucks-kahvilassa join myös maailman omituisimman kahvin. Ei kannattaisi tilata omituiselta kuulostavia juomia, mutta uteliaisuudesta tilasin Coffee jellyn, ja jellyähän ne sitten tosiaan laittoivat sinne kylmän kahvin sekaan. Alkujärkytyksestä toivuttua kahvi oli itseasiassa tosi maukasta, vaikka pieniä jellynpaloja hyppi suuhun kun imeskelin kahviani pillillä. Eipä taitaisi menestyä se kahvi muualla maailmassa.