Kaji-da ja muuta hyödyllistä

Tokion palo- ja pelastuslaitos järjestää kaikessa viisaudessaan halukkaille ilmaisia parin tunnin koulutussettejä liittyen turvallisuusseikkoihin lähinnä maanjäristys- ja tulipalotilanteissa. Meidän firma edellyttää uusia työntekijöitä käymään kurssin, ja vaikkei mua sinne olisi vissiin laitettukaan, niin halusin silti osallistua. Tänään sitten matkasin kaupungin toiselle puolelle palolaitoksen päämajaan ja opiskelin yhdessä japanilaisten kanssa, kuinka maanjäristyksen sattuessa toimitaan. Kiinnostuneet Tokion-matkaajat suunnatkoon Ikebukuroon, homma on ilmaista huvia ja kaikille avoin.

Käytännössä koulutus sisälsi lähinnä videoita toisensa perään, joissa välillä panikoitiin englanniksi ja välillä japaniksi. Vaikuttavin video oli heti alkuun, kun katsottiin 3D-laseilla videota oikeasta maanjäristystilanteesta. Tavaroita lenteli ihan uskomattomissa kaarissa, tulipaloja syttyi ja hysteria oli tietysti valtava. Kaatuneita ihmisiä tallottiin ja seinät sortui pakenevien päälle. Lasinsirpaleita oli ympäriinsä ja niiden keskellä juostiin jalat verillä. Ahtailta kaduilta ei löytynyt turvapaikkaa, sillä kukkaruukut, sähkötolpat ja valomainokset tippui keihäinä ihmisten päälle.

Käytännöntoimiinkin koulutuksessa pääsi, kun katseltiin seinän kokoiselta ruudulta videota tulipalon syttymisestä, jonka jälkeen huudettiin japanilaisen dramaattisesti "Kaji da!" (tulipalo) ja rynnättiin käsisammuttimille. Eipä siinä sitten kuin sokka irti ja sammutussuihku kohti ruudulla olevaa tulipaloa. Toisessa huoneessa istuskeltiin kaikessa rauhassa pöydän ääressä kunnes yhtäkkiä tuli maanjäristys, ja piti rynnätä pöydän alle ja pitää pöydänjaloista kiinni. Sähkötkin meni poikki niin että siellä sitten kökötettiin 6 Ricterin tekomaanjäristyksen uhreina pimeässä pöydän alla. Lopuksi vielä mentiin savuiseen ja pilkkopimeään ovisokkeloon ja etsittiin maanrajassa kyyristellen tie ulos oikeiden ovien läpi.

Paikallisille maanjäristys on selvästi aika arka aihe. Aina kun on maanjäristykset tulleet puheeksi, niin todetaan kämmenet rinnan edessä yhteenpainettuina että toivottavasti suuria ei tule. Ilme kertoo että pienetkin pelottaa, sillä ne on aina muistutus siitä millaisia voimia maaperällä on ja millaista tuhoa se voi aiheuttaa - viimeisin tuhoisa järistys taisi olla 1995 Kobessa, 6000 ihmistä kuoli. Viime viikolla satuin kysymään työkavereilta, ovatko he ikinä olleet toimistossa silloin kun on tullut niin iso järistys, että on täytynyt lopettaa työt ja suojautua. Vastaus oli lyhyt kyllä, ja aiheesta ei enää puhuttu.