Ninjaluolassa murkinalla

Käytiin työtiimin kanssa ninjaravintolassa. Tarvitseeko siitä vielä muuta sanoa?

Sisäänkäynti oli mustassa seinässä oleva aukko, josta sukellettiin rappuset alas pimeyteen. Sitten kuunneltiin tervetulohöpinää ja vähän ninjamongerrusta joltakin hyvin ninjan näköiseltä naiselta. Yhtäkkiä nainen huusi kovaa japaniksi ja takaseinään ilmestyi ovi, josta tuli miesninja kepukkoineen ja kasvonaamioineen. Tämän ninjan perässä sitten käveltiin pilkkopimeässä käytävässä kumarrellen matalia kattopaaluja. Jossain vaiheessa matkaa koettiin vähän esteitä, kun tie oli "poikki". Onneksi ninjan kättentaputuksilla vastarannalta laskeutui silta, joten päästiin jatkamaan matkaa. Lopulta sitten päästiin avaraan luolaan, jossa oli puisia ruokatilarakenteita kahdessa kerroksessa. Kaikkialla hääräsi ninjapukuisia tarjoilijoita, ja seinät ja ylipäätään kaikki muukin mahdollinen oli tietysti mustaa.

Ruoaksi syötiin 10 ruokalajin menu, jonka mutusteluun meni lähemmäs kolme tuntia. Ei ollut tarjoilu ihan perinteisimmästä päästä, vaan eräskin keitto valmistettiin siinä pöydän vieressä pistämällä puusaaviin vihanneksia, liemisoosu ja yksi iso tulikuuma kivi, joka sitten kypsensi kaiken tarpeellisen. Laskua oli vaivainen 10 000 yeniä per pylly eli reilu 60 euroa, firma maksaa.

Viihdykettä saatiin kun paikalle saapui itsensä mestarininjaksi esitellyt heppu esittämään taikatemppuja. Oli kyllä parasta magiaa mitä oon ikinä nähnyt. Yhdessäkin tempussa kollega piti pelikorttipinoa kämmentensä välissä, ja sitten kun kämmenet hetken kuluttua avattiin, niin korttipinon paikalle oli ilmestynyt muovinen, samankokoinen ja -paksuinen laatta. Ei kuulemma ollut tuntenut mitään eroa ja oli kyllä kaverin ilmeessä näkemistä, kun avasi kämmenensä. Saman kollegan rannekellon alle iholle myös ilmestyi yksi kolikko, joka katosi pöydältä jostain ihan eri paikasta. En ymmärrä.

Onneksi showsta on videomateriaalia, joka päätettiin yhdessä tuumin syynätä kuva kuvalta läpi jekkujen paljastamiseksi.