Muistilista seuraavalle kerralle

Poislähdön fiilis alkaa töissä konkretisoitua, kun siellä täällä joku huikkaa että Janni hei, joko sulla on viimeinen viikko, milloin lähdet, miltä tuntuu, mitä viet Japanista Suomeen, mitä teet viimeisinä päivinäsi. Henkilöstöhallinnon hurmaava Morita-san tuli tänään juttelemaan matkakulukorvauksista ja samalla muisteltiin sitä kuumaa heinäkuun 1. päivää, kun tupsahdin tumput suorina ja korvat märkinä firman respaan klo 10 aamulla tapaamaan Morita-sania. Kylläpä siitä tuntuu olevan kauan, vaikka aika täällä onkin mennyt vauhdilla.

Japanilainen kollega luetteli lounastauolla mulle pitkän listan ruokatuotteita, joilla saan kotonakin kokkailtua misokeittoa, tempuraa ja japanilaisia vihannespikkelssejä. Pari päivää ennen lähtöä pitäisi sitten käydä ruokakaupassa harjoittelemassa japanintaitojaan ja etsimässä näitä listalla olevia neuloja kulman takana sijaitsevasta heinäsuovasta.

Vielä pitäisi ehtiä liian moneen paikkaan ja tehdä liian monta juttua. Aika hyvin oon kuitenkin saanut tehtyä kaikkea sitä, mitä silloin heinäkuun alun kuumuudessa paperille listasin. Suurimpia näkemättä- ja tekemättäjättämisiä taitaapi olla kabuki-teatterin ja sumopainin ihastelu. Kabukia en vain dementiaani ja laiskuuttani tainnut saada aikaiseksi. Kyseessä on teatteritaide, jonka yksi esitys kestää kuutisen tuntia ja liput maksaa sen mukaisesti. Onnettomammat saa sentään ostaa reilulla 6 eurolla lipun piippuhyllylle vain yhteen kohtaukseen, eli pois olisi selvinnyt varmaankin tunnissa. Seuraavalla kerralla sitten.

Sumopainikisat alkoi juuri muutama päivä sitten Tokiossa ja televisio on pullollaan sumopainia. Liput huviin olisi maksaneet 25 eurosta ylöspäin, ja tuokin epäopiskelijaystävällinen hinta olisi ollut jälleen piippuhyllypaikasta. Kehän edustan paikasta olisi sitten saanut maksaa jotakin tähtitieteellistä, joten seuraavalla kerralla sitten sekin. Television välityksellä oon kuitenkin nautiskellut kyseisestä urheilulajista, ja kyllä se varsin sievältä näyttää. Loistavalla japaninlukutaidollani oon tulkannut taulukoista että heput on pari-kolmekymppisiä, 180-senttisiä ja 150-kiloisia.

Disney Sea Worldiakin pari tuttua Dubaista kehui niin mielettömästi, että melkein olin jo menossa. Sinnekin sitten joskus toiste.