Tunnelmia Suomesta

Pari päivää on tässä ehtinyt ihmetellä Suomen kuvioita. Kulttuurishokki on ollut karkeasti arvioiden massiivisesti suurempi kuin kesäkuun lopussa Japaniin saapuessa. Ennen Tokioon tuloa ehti kai innoissaan tuudittautua siihen kulttuuriin niin hyvin, että mikään ei oikeastaan rassannut, kaikki oli vain hienoa ja jännittävää. Tokiosta sen sijaan oli niin vaikea lähteä takaisin Suomeen, että kai siitä pystyi jo ennakoimaan jotain.

Ensimmäisen kerran järkytyin jo lentokentällä Suomen asiakaspalvelun tasosta, kun sain kenttävirkailijalta nenäkkään vastauksen ystävälliseen kysymykseen, ja kun kassatäti kentän taxfree-kaupassa ei kohottanut katsettaan tietokoneestaan vastatessaan mun tiedusteluihin. Sen jälkeen on ollut vaikeuksia tottua kaupoissa jonottamiseen, kalliiseen ruokaan, myöhästyviin juniin, oikeanpuoleiseen liikenteeseen ja autioihin katuihin. Sääkin on ollut piristävästi märkä, kylmä ja sateinen.

Vaan löytyypä sitä jotain hyvääkin. Ruokakaupassa oli mullistavaa, kun tiesi mitä osti ilman arvailua. Ulkona on valoisaa vielä kello puoli kuusi illalla, jolloin totuin lähtemään töistä jo hämärtyvään Tokioon. Ja onhan sitä aina mukava palata omaan kotiin ja nukkua omassa sängyssä.

Blogi loppuu nyt tähän. Mä palaan opiskelijan hehkeään arkeen ja varmasti joskus vielä Tokioon. Sayonara!