Kaupankassapolitiikkaa

Töissä aloitti tänään yksi kesätyöntekijä, joka on japanilainen mutta asuu Tampereella ja opiskelee Jyväskylässä. Tyttö on asunut Suomessa jo melkein neljä vuotta, joten kieli luistaa ihan hyvin ja hän vaikutti muutenkin oikein hyvältä tyypiltä. Kohtuullisen omituista matkustaa maapallon toiselle puolelle ja tavata joku, joka asuu kilometrin päässä mun kodista Tampereella ja jonka naapurissa oon käynyt jumpassa jo yli vuoden.

Töissä on toinenkin japanilainen, joka puhuu suomea. Eeva on asunut aikoinaan jotain 7-8 vuotta Tampereella ja puhuu ihan täydellistä suomea, joskin vieraalla korostuksella. Eevalta kuulin tuossa päivänä jonain hyviä ravintolavinkkejä Tampereelta ja yritin itse antaa samalla mitalla takaisin Helsingin ravintoloiden suhteen, sillä sinne suuntaan on kuulemma toisinaan työmatkoja.

Se työkuvioista, voin ilokseni ilmoittaa että suupaassa eli ruokakaupassa käynti on kerrassaan mahtavaa nykyisin. Tässä vaiheessa on ehtinyt aika lailla maistella ruokien perustarjonnan läpi ja tietää mistä tykkää (eli kaikesta), mutta mikä vielä parempaa, kassalla kommunikointikin on jo suht sujuvaa. Tänään tervehdin kerrankin oikealla sanalla kassaa, ymmärsin vastauksen, ymmärsin kysymyksen että haluanko syömäpuikot mukaan, osasin vastata japaniksi, ymmärsin että hän kysyi riittääkö yksi puikkopari (ok ymmärsin vaan siksi että näytti ykköstä sormella) ja osasin vastata siihenkin. Lopuksi kiitin kohteliaasti ja sain valloittavan hymyn takaisin.

Ruokakaupan kassasysteemit on täällä optimoitu nerokkaasti niin, että ruuhkia ei pääse syntymään (vrt. Suomessa sitä edelläolevaa joka ostaa 10 kg ostokset ja pakkaa niitä 15 minuuttia liukuhihnan päässä kasseihin, jolloin kassaneiti odottelee että voi pistää seuraavan asiakkaan ostoksia eteenpäin). Koska kaikki on täällä niin tuoretta, mitään valtavia ostoskärryllisiä ruokaa ei ikinä osteta vaan kaupassa käydään usein ja pienesti.

Homma toimii kassalla niin, että annat ostoskorisi kassalle, kassa siirtää tavarat korista valmiina kassalla olleeseen toiseen, tyhjään koriin ja piupauttaa kassakoneeseen hinnan siinä samalla. Kun kaivat rahojasi, koriisi pistetään vielä pari muovipussia ostoksillesi (systeemin ainoa huono puoli - ei ole kovin ekologista). Kassahenkilö syöttää saamansa rahat koneensa uumeniin, joka laskee ja antaa automaattisesti oikean määrän vaihtorahaa takaisin eikä kassan tarvitse laskeskella ja nyplätä itse kolikoita. Kun maksu on hoidettu, ostoskori tavaroineen otetaan mukaan ja vanha tyhjennetty ostoskori jätetään kassalle seuraavan asiakkaan huostaanotettavaksi. Ostoskorin kanssa mennään sitten läheiselle pöydälle pakkaamaan tavarat annettuihin pusseihin. Pakkauspöydillä on tarjolla ylimääräisiä muovipusseja sekä siististi viikattuja märkiä rättejä, joissa voi kostuttaa sormensa jotta muovipussin saa paremmin auki (vrt. Suomessa vihannesosastolla kun muovipussi ei aukea ja kostutat sormen kielelläsi miettien montako pöpöä sait).

Vanhuksille ja laiskimuksille on toki olemassa myös ostoskärryjä, joka käytännössä on metallimöhkylä, jossa on pyörät alla ja jonka yläosassa on aukko, jonne ostoskori upotetaan. Homma toimii siis heidänkin kohdallaan ihan samalla tavalla, ostoskori vaan nostetaan pois kärryistä kassalla.

Nerokasta, nopeaa ja voi että ne märät rätit on mahtavia!