Onneks ei oo kiire

Illuusio kiireisistä japanilaisista on murentumassa. Ihmiset kävelee täällä todella hitaasti, mikä ei johdu pelkästään ihmismassasta - vaikka kadulla ei olisi ketään tiellä, on paikallisten kävelyvauhti silti raivostuttavan hidas. Ihmispaljoudesta johtuva oman yksityisen tilan puute aiheuttaa sen, ettei japanilaisia kiinnosta mitä selän takana tapahtuu. Ehkä ympäristön täydellinen ignorointi on tarpeen, jotta tässä kaupungissa pystyy elämään ja säilyttämään järkensä. Paikallisille tuntuu olevan ihan sama, vaikka joku kärkkyisi selän takana toivoen pääsevänsä ohitse tai vaikka siellä tapahtuisi murha. Jos joku kansa saisi silmät selkään, niin voisin äänestää japanilaisia ehdolle.

Edes työnarkomaanit salarimanit eivät ole kiireisempiä kuin muut tallaajat, sillä aamuisin töihin maleksitaan samaa vauhtia kuin kaikkialle muuallekin, ja sama toistuu illalla töistä lähtiessä. Siinä välissä on sitten painettu duunia kuin kaistapää, mutta kotiinkaan ei illalla ole niin kiire ettei ehtisi lorvailla kaduilla. Ei ihme että japanilaiset naiset on alkaneet irrottautua perinteisestä roolistaan kotirouvana ja miehensä palvelijana. En mäkään heräisi aamulla viideltä keittämään miehelle riisiä aamupalaksi ja väsäämään bentobokseja lounaalle, jotta vastalahjaksi näkisin herraa seuraavan kerran illalla pimeän aikaan.

Jonkun tutkimuksen mukaan tokiolaiset sijoittuvat ympäri maailman 32 kaupungissa suoritetussa kävelynopeustestissä sijalle 19. Nopeimmin kävellään Singaporessa ja Tukholmassakin päihitettiin laiskat japanilaiset (sija 17). Helsinkiä ei listalla ollut Suomea edustamassa, mutta tottis me suhataan nopeammin kuin japanilaiset.

Ainoa hetki, jolloin japanilaisen näkee ottavan muutamia nopeatempoisia askelia, on junan asemalaiturilla, kun juna on pysähtynyt asemalle. Tuolloin japanilainen ampaisee juoksuun toivoen ehtivänsä juuri siihen junaan, vaikka seuraava saapuu minuutin kuluttua edellisen lähdöstä. Kyllä, minuutin!? Paljon on ehkä mulla vielä opittavaa, että voin ymmärtää tätä ajatusmaailmaa.