Tulikukkia ja Nikkon temppeleitä

Japanissa kesä on ilotulitusten ja festivaalien aikaa, joka viikonloppu on jossakin menossa jonkinlaista juhlaa. Tarinan mukaan raketteja paukutellaan, koska ilotulitteilla karkoitetaan pois pahoja henkiä, joita saattaisi muuten pamahtaa kylään. Jollakin tapaa soppaan liittyy vielä Obon-juhla, jota vietetään alueesta riippuen joko heinäkuun tai elokuun 13.-15. päivä. Obon on buddhalainen juhla ja silloin esi-isien henget palaa tähän todellisuuteen tapaamaan sukulaisiaan. Obon-viikolla ei varsinaisesti ole työpaikoilta lomaa, mutta moni ottaa silloin vapaata ja matkustaa pois kaupungeista, juurikin niitä sukulaisiaan tapaamaan. Ilotulitteet sitten vissiin estää ettei tuonpuoleisesta saavu esi-isien haamujen lisäksi myös ikäviä yllätyksiä.

Eilen Tokiossa oli yksi Japanin tunnetuimmista hanabeista eli ilotulitusjuhlista Asakusan kaupunginosassa. Asakusa on Tokion vanhaa osaa, jossa on temppeleitä ja pyhäkköjä ja tunnelmakin täysin erilainen kuin muuten niin hektisessä Tokiossa. Hanabia varten paikalliset pukeutuu kimonoihin ja niiden halvempiin versioihin yukatoihin ja näky on jotenkin absurdi: uskomattomat määrät japanilaisia kimonoissa Tokion kaduilla, samalla kun taivaalla räiskyy kukkia esittäviä värikkäitä ilotulitteita. Sellaista puolta ei Tokiosta aivan heti odottaisi näkevänsä. Mantan lakituksen tai Lordin Kauppatorin keikan aiheuttama ruuhkakin oli kohtuullisen pientä verrattuna siihen ihmisryteikköön, johon me äidin kanssa hypättiin kun lähdettiin eilen ihailemaan hanabia.

Tänään käytiin kahden tunnin junamatkan päässä Nikkossa, joka on kuin minikokoinen Kioto. Nikko on kansallispuistoalue jossain vuorten välissä, ja alueeseen kuuluu useita UNESCOn maailmanperintökohteita. Alueen nähtävyydet jakautuu suurinpiirtein kahteen osaan, temppelialueeseen ja järvialueeseen. Temppelialueella on upeita temppeleitä, joidenkin historiallisten heppujen hautoja ja alueen reunalla pyhä silta, joka on arvailujen mukaan rakennettu joskus melkoisen kauan sitten käärmerotkon yläpuolelle.

Järvialueella ei käyty oikeastaan kuin kääntymässä, sillä alkoi sataa ja myöhemmin iski ukkonenkin. Käytiin ihailemassa vesiputousta, joka ryöppyää 97 metriä suoraan alaspäin. Olihan se komea suihku, mutta näkyvyyttä haittasi sakea sumu joka oli päässyt valtaamaan koko tienoon. Normaalisti alueella pitäisi myös koikkelehtia villejä apinoita, mutta tänään oli sen verran epänormaali päivä ettei nähty yhtään. En kyllä minäkään lähtisi sinne sateeseen ja sumuun seikkailemaan jos olisin apina.