Nattoa ja rikkimunia

Eilen olin niin rättipoikki ja toisaalta tohkeissani Fujin valloituksesta, että päivän toinen kohokohta unohtui mainita: Eilisaamuna bussia odotellessa käytiin aamiaisella jossakin kahvilassa, jossa tilasin itselleni japanilaistyylisen aamiaisen eli riisiä, kalaa, pikkelssiä ja keittoa. Bonuksena tuli sitten nattoa eli niitä järkyttävänhajuisia ja -makuisia fermentoituneita soijapapuja. En ollut henkisesti valmistautunut maistamaan niitä ihan vielä, mutta kun niitä kerran edessä nyt oli, niin eipä auttanut kuin ottaa puikot käteen ja alkaa popsia.

Aloitin tutkimukset varovaisella nuuhkaisulla, niin varovaisella, että kykenin vielä maistamaankin sen jälkeen. Kun hajun ja maun piti toisistaan erillään eli piti nattokippoa puolen metrin päässä kun maistoi, maku oli suhteellinen ok. Natto maistui melkeinpä laimealta odotuksiini verrattuna. Seuraavalla syömapuikollisella tein virheen ja söin astian yläpuolella, mikä tietysti toi sulotuoksut nenään ja makukin oli yhtäkkiä yökkäysrefleksin arvoinen. Maku oli jotain sellaista jota ei pysty kuvailemaan, se ei ollut niin pisteliäs ja läpitunkevan voimakas kuin olin odottanut... Sen sijaan se oli salakavalan lempeästi tajunnanräjäyttävän hirveä, oikea susi lammasten vaatteissa. Ei tarvinnut toisen suullisen jälkeen enää maistella enempää.

Tänään vietettiin vika päivä Hakonen alueella. Käytiin Owakudanin tulivuorella, joka on vielä toiminnassa ja jonka rinteissä on kuumia lähteitä. Rikin tuoksu oli voimakas ja höyryä nousi ilmaan joka puolelta. Yhdessä kuumassa lähteessä keitettiin kananmunia, jotka sulfidien tai minkä lie vaikutuksesta värjäytyivät mustiksi. Niitä sitten japanilaiset ostivat kasseittain 3 eurolla 6 kpl ja popsivat, sillä oli vissiinkin joku puhdistava / parantava / elämää pidentävä vaikutus. Teimme makutestin ja totesimme rikkikylvyn olevan ihan ok mauste kananmunalle.

Seuraavaksi kävimme risteilemässä Ashinokon järvellä, jolta monet postikorttikuvat Fuji-vuoresta on otettu. Kirkkaalla ilmalla Fuji kohoaa matalampien huippujen ylle ja heijastuu järven pintaan varsin postikorttimaisesti. Analyysini mukaan kirkkaita ilmoja ei vain kesäisin täällä Japanissa oikein ole, johtuuko ilmankosteudesta vai mistä. Jäi siis Fuji-san näkemättä, mutta kyllähän me jo eilen tuttavuutta siihen hierottiinkin.

Illaksi palattiin Tokioon ja huomenna pitäisi taas mennä töihin. Äiti varastaa pohjan mun sängystä ja vie puolet mun lattiapinta-alasta, joten hyvitykseksi tietenkin maksatan kaiken mahdollisen hänellä. Ihan hyvä diili.