Sayonara to arigato gozaimasu

Reissu on nyt sitten paketissa ihan kirjaimellisestikin, kun tuo rinkka tuossa pönöttää lattialla saumat ratkeamaisillaan. Huomenna herätys klo 5.30 aamulla ja sitten kohti Tokion hulivilisevää aamuruuhkaista juna-asemaa ja sieltä edelleen Naritan lentokentälle. Täytyy jo nyt alkaa henkisesti valmistautua lentoon, lentsikat ei kyllä ole tippaakaan mun mieleen muuta kuin ulkoapäin.

Tokion to do -listalle jäi muutamia juttuja, kuten kabuki-teatterissa tylsistyneenä torkahtelu, teeseremoniassa teen ja tarjoiluastian yltiöpäinen ylistely ja sumopainimatsissa höllyvistä pakaroista nautiskelu. Tokion kuuluisan kabuki-za-teatterin ulkopuolella tuli sentään käytyä, teetä join japanilaisen puutarhan keskellä teehuoneessa ja sumopainia katselin televisiosta syyskuun tournamentin aikaan, joten ihan märkäkorvaksi en jäänyt kyseisten kulturellien tapahtumien suhteen.

Viimeinen työpäivä oli varsin leppoisa ja sain hommistani hyvää palautetta, mikä tietysti lämmitti mieltä täällä jäätävässä syyssäässä (vain 20 celsiusta - oon ollut puolipäivää kananlihalla). Toimistolta oli vaikea lähteä, ja viihdyin siellä pyörien ympyrää ja juoruillen muiden kanssa iltakuuteen, vaikka olisin ollut vapaa lähtemään jo aiemmin. Voisin harkita tekeväni viimeisiä työpäiviä työkseni, oli kyllä niin rentoa meininkiä ja kaverit toiselta puolelta osastoa huuteli jo päivällä, että älä nyt enää mitään töitä siellä tee.

Mikäli voimat riittää niin joutuu kai sitä vielä Suomen puolelta huomenna kommentoimaan, millainen shokki oli palata kylmään ja pimeään kotimaahan ja kuinka vaikeaa on puhua ihmisten kanssa suomea. Tokioon ja Japaniin palaan varmasti vielä takaisin, ja onhan tänne jatkossa helppo tullakin, kun tuntee jo kaksi kourallista ihmisiä täältä valmiiksi.

Mutta nyt, sayonara täältä Tokion päästä!