Duunissa

Toka työviikko on perjantaita vaille valmis ja pikkuhiljaa työympäristöön on alkanut kotiutua. Tietokantoja, sovelluksia ja muita härpäkkeitä on esitelty niin paljon ettei sen informaatiotulvan perässä meinaa pysyä, joten paljon on vielä kyllä omaksuttavaa. Lähipöytien nassutkin alkaa näyttää jo tutuilta ja vieressä istuva japanilainen on alkanut tervehtiä mua aamuisin sanomalla suomeksi huomenta. Tarinoita kuulee työharjoitteluun tai muuhun lyhyeen pestiin saapuneista työntekijöistä, jotka on saapuneet ulkomailta ja jääneet lopulta pysyvästi, joten työilmapiiri on firmassa hyvä ja ihmiset viihtyy. Osastolla tuntuu olevan väkeä ympäri maailman, joten aika kansainvälinen fiilis siellä on. Japanilainen erikoisuus on jokaisen työpisteen hyllyllä oleva reppu, jossa on vettä, ruokaa ja kypärä ja joka tulee napata mukaansa, jos raju maanjäristys yllättää.


Ylläolevassa pömpelissä työskentelen, jossain tuossa puolivälissä korkeutta. Samassa rakennuksessa on useampia firmoja, ja aamuisin 400 m päässä sijaitsevalta juna-asemalta on aina jatkuva ihmisvirta rakennukseen. Täytyy joskus selvittää pääseekö tuonne katonrajassa sijaitsevalle ufoalustalle, voisi olla komeat näkymät ja kirkkaalla säällä näkyä kuulemma jopa Mt. Fujille asti.


Omasta asunnosta puuttuu tällainen kokemuksenarvoinen StarTrek-pönttö eli japanilainen automatisoitu vessa, mutta onneksi työpaikalla on. Tämä versio on kyllä hieman liian riisuttu, sillä parhaimmissa pytyissä saa itse säädellä istuimen lämpötilaa, kuunnella musiikkia, säätää suihkun kulmaa, asettaa suihkun massage-moodille ja ties mitä muuta. Tuota flushing sound -nappulaa japanilaiset naiset käyttävät häveliäästi aina asioidessaan vessassa. Mitä suihkun miellyttävyyteen tulee, Madventures on ilmaissut asian erinomaisesti: "jos saisit naamallesi sontaa, pyyhkisitkö sen mieluummin paperilla vai pesisitkö pois vedellä" ..

... niinpä niin.