Junailua

Tokion joukkoliikenne on kerrassaan mainio nyt kun sitä on oppinut käyttämään (tosin bussit testaamatta). Kaikki rakentuu Yamanote-junalinjan ympärille, jonka vaunut onkin tukossa karkeasti arvioiden aamusta iltaan. Linja kiertää ympyrää molempiin suuntiin siten, että matkan varrelle osuu suurinpiirtein kaikki tärkeimmät menomestat: Shibuyan, Harajukun ja Shinjukun shoppailualueet, Ikebukuron iltaelämäalue, Uenokin on joku jännä paikka, Akihabaran elektroniikkahelvetti ja Tokion "keskustan" Tokyo-asema. Ympyrälenkki kestää yhteensä tunnin ja huhujen mukaan sararimanit (salaryman), joiden ilta on päässyt hieman venähtämään ja viimeinen juna on missattu, nuokkuvat jossakin läpi yön ja nousevat klo 5 ensimmäiseen Yamanote-junaan nukkumaan. Parin tunnin unien jälkeen voi sitten odotella että oikea pysäkki tulee taas kohdalle ja mennä töihin.

Yamanote-linjan rajaaman ympyrän ulkopuolelle pääsee kulkemaan kattavan junaverkoston avulla, ja ympyrän sisäpuolella kulkee metrot. Metrokartta näyttää jo yksinään ihan yhtä vaikuttavalta kuin Lontoon tai Pariisin vastaavat, mutta lisätäänpä siihen tuo junakartta vielä päälle niin saadaan melkoinen hämähäkinverkko.

Vielä en oo aamukahdeksan ruuhkaa nähnyt, mutta yhdeksältäkin Gotandan asemalla on ihan järkyttävä hulina. Maassa, pylväissä ja katossa on kaikkialla nuolia osoittamassa, miltä puolelta ihmisten on tarkoitus kulkea mihinkin suuntaan, jotta ruuhka pysyisi edes jotenkin hallittavissa. Junalaitureilla on aamuisin valkohansikkaisia työntekijöitä ohjaamassa ja puskemassa ihmisiä oikeisiin rööreihin, minkä seurauksena ihmismassat pysyykin ihan hyvin ojossa.

Ruuhkista johtuen ihmisillä ei täällä ole minkäänlaista henkilökohtaista reviiriä. Läheisyyteen tottuu eikä japanilaiset liiemmin kavahda, jos joku tulee viereen istumaan vaikka muuallakin olisi tilaa niin, ettei tarvitsisi kenenkään viereen ängetä. Jotta juna-asemilla saadaan homma luistamaan aamuisin sen 1-1,5 minuutin aikana, kun uutta junaa ei ole laiturissa, tapahtuu asemalta poistuminen tiukassa puristuksessa vierustoverien kanssa niin, että omaa tilaa on sen verran kuin jalkapohjilla on pinta-alaa.

Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne, minkä kanssa on ollut totuttelemista. Orjallisesti sääntöjä noudattavat japanilaiset väistävät kadullakin kävellessä aina vasemmalle, vaikka oikea puoli olisikin tilanteessa tarkoituksenmukaisempi. Alkuun mulla oli tämän kanssa jatkuvasti vaikeuksia ja olin vähän väliä sekottamassa (kevyttä) liikennettä, kun väistin väärään suuntaan. Nyt kahden viikon jälkeen osaa jo vastaantulijoita väistää oikeaan suuntaan, mutta ne autot kyllä vieläkin ajaa väärälle kaistalle kääntyessään ja minähän hidastan suojatiellä vauhtia aina väärässä kohdassa väistääkseni sitä kääntyvää autoa.