Täällä työpäivä sentään alkaa tunti tai pari myöhemmin kuin Suomessa. Meidän toimistorakennukseen on suurin ihmisvirta kello yhdeksältä. Kahdeksalta on aivan autiota ja ilmastointikin menee päälle vasta puoli yhdeksältä, joten kasiksi hiostavaan toimistoon saapuminen ei ole mitenkään nautinnollista. Meidän firma on sikäli poikkeuksellinen rakennuksen muihin firmoihin verrattuna, että meillä suurin osa jaksaa tulla töihin vasta kymmeneksi.
Koreaan verrattuna täälläkin on sentään varsin leppoisat työajat. Kollega kertoi suomalaisesta, joka muutti perheineen Koreaan ja häkeltyi paikallisten aikaisesta aamusta myöhäisiltaan kestävästä työpäivästä. Kun hän sattui kysymään paikalliselta, että milloin he näkevät lapsiaan, oli vastauksena hämmästely ja kummastelu, että miksi niitä lapsia pitäisi nähdä.
Tiistaina Korean-reissun jälkeen lentokentältä kotiin palatessa sitä taas huomasi, kuinka täyteen Tokio on ahdettu ihmisiä. Täällä ehti siihen jo sen verran turtua ettei sitä niin huomannut, ennen kuin kävi vähän tuulettumassa Korean puolella. Siellä tilaa oli runsaammin ja kadutkin leveitä. Väkeä Soulissa pitäisi olla vain pari miljoonaa vähemmän kuin Tokiossa, mutta koska kaikki asukkaat istuu koko päivän toimistossa, siellä oli turisteilla mukavasti tilaa kävellä.
Tokion ylikansoitusta.
