tiistai 29. heinäkuuta 2008

Naisten vessakulttuuri

Oon nyt noin kuukauden verran ehtinyt kerätä tilastotietoa naisten vessatavoista, joten koen itseni tarpeeksi asiantuntijaksi, jotta voin avautua siitä myös täällä blogissa. Työpaikan naistenvessassa on kolme StarTrek-automaattivessaa (jollaisen ohjauspaneelista löytyy kuva jostakin päin blogia), jokainen omassa yksityisessä kopperossaan tietenkin. Omina helpotushetkinäni olen hyödyntänyt suoritukseen kuluvan ajan tutkimalla japanilaisnaisten vessakulttuuria.

Kuten aiemmin oon jo todennut, vessan ohjauspaneeleihin kuuluva flushing sound -nappi on ahkerassa käytössä joka kerta, kun japanilainen nainen käy pissalla. Vessanvetoäänen tarkoitus on mitä ilmeisimmin peittää epäsiveellinen ääni eli lirinä. En ole kertaakaan onnistunut yllättämään japanilaista isomman hädän vallassa, mikä on sangen outoa ja varsin harmillista. Tämä olettamus perustuu puhtaasti kuulohavaintoihin, joten paikkansapitävyys voi tietysti olla kyseenalaista. En siis kuitenkaan tiedä käytetäänkö flushing soundia myös muilla tarpeilla, tai mikä vielä harmillisempaa, en tiedä käyttävätkö japanilaisnaiset aktiivisesti ohjauspaneelin suihkutoimintoja.

Flushing sound -nappulasta irtoavan äänen kesto on noin 15 sekuntia. En ole koskaan kuullut että kukaan painaisi nappia uudelleen edellisen äänen loputtua, joten oma asiointi tulee siis ajoittaa siten että se osuu juuri oikeaan hetkeen. Rakkoa ei siis ole sopivaa päästää liian täydeksi, jottei aika lopu kesken.

Japanilainen nainen käy asioillaan hyvin nopeasti, paitsi silloin, jos joku muu (minä) on toisessa vessakopissa yhtä aikaa ja poistuu aikaisemmin käsienpesutilaan. Silloin japanilainen odottaa vessassa siihen asti, että toinen henkilö on pessyt kätensä ja poistunut koko saniteettitilasta. Ilmeisesti ei ole mukavaa nähdä, minkä näköinen henkilö siellä toisessa kopperossa on asioinut, tai ainakaan ei haluta paljastaa että minä täällä taas, moi.

Käsienpesutila on naisten yleinen rupattelutila samalla tavalla kuin Suomessakin. Siellä pestään myös hampaat lounaan jälkeen, joten suurin todennäköisyys saada kuuntelevat korvat omalle flushing soundilleen tai lirinälleen on noin klo 12-13. Vessassa on ihan oma erityinen kaappi japanilaisten naisten hammasharjoille ja -tahnoille, joten niitä ei tarvitse kantaa mukanaan. Hampaita ei myöskään pestä yksinään, vaan mukana on kolme kaveria juttu- ja hampaidenpesuseurana.

Vessasta poistuessa katselen kaihoisasti miesten vessan suuntaan, jossa vallitsevasta kulttuurista mulla ei ole aavistustakaan. Harkitsen majoittuvani yhteen kopperoon lounastauoksi, jotta saisin selville flushing soundin syvimmän olemuksen myös miestenvessan puolella.