Matkailu avartaa

Huomenna lennän Tokion vilinästä Soulin hulinaan ihastelemaan hieman korealaista kulttuuria. Joskus muinoin varattiin työkaverin kanssa viiden päivän matka tuohon mystiseen maahan, ja nyt on sitten odottelu pikkuhiljaa ohi ja päästään tositoimiin. Ensi tiistai on Japanissa sopivasti pyhäpäivä, joten saatiin mukavasti järkättyä tähän väliin pikku reissu.

Etelä-Korea on mulle melkoisen suuri kysymysmerkki, maasta ei oikein tiedä mitään muuta kuin palasia historiasta. Muistan sen olleen iso juttu, kun Pohjois- ja Etelä-Korean urheilijat marssivat yhtenä ryhmänä Sydneyn olympialaisten avajaisissa vuonna 2000. Silloin kai sitä alkoi vähän enempi mietiskellä, että mikäs maa se sellainen Korea on. Nyt oon tässä ahkerasti yrittänyt imeä kaikenmaailman Korea-tietoutta, ja Soul alkaa näyttää aivan tuskastuttavan mielenkiintoiselta paikalta.

Jottei sukellus Korean hienouksiin jäisi liian vajavaiseksi, makeaa täytyy tietysti saada mahan täydeltä eli Pohjois-Koreassa täytyy käydä samaan hengenvetoon. P-Koreaan taitaa nykyisin edes jotenkin päästä itsenäisenä turistinakin, mutta helpoiten itsensä järkkää sisään osallistumalla ryhmämatkalle. Meillä on noin 12-tuntinen reissu lauantaina Pohjois-Korean puolelle, jonka aikana pitäisi nähdä niin luontoa kuin kaupunkiakin. Lystille tulee hintaa 200 000 Korean wonia, puolenpäivän piipahdus Koreoiden rajoilla olisi ollut puolet halvempi.

Mikäli blogikirjoituksia ei ala seuraavan kerran ilmestyä viimeistään tiistaina, niin olen varmaan ottanut Pohjois-Koreassa valokuvan väärässä paikassa ja mut on heitetty vankilaan (hyvällä onnella).