Köysiratailua Hakonessa

Aamulla hyppäsin junaan ja puksuttelin ulos Tokiosta Odawaraan lähelle Hakonen kansallispuistoaluetta. Pikkukaupungissa palloilu tuntui mahtavalta sen jälkeen, kun oli kolme viikkoa seurustellut Tokion hulinan ja vilinän kanssa. Kävin Odawaran linna-alueella, jossa ei ollut muuta mielenkiintoista kuin pihalla käyskennellyt elefantti, joka iloisesti purskutteli kärsällään vettä päälleen.

Odawarassa tapasin erään suomalaisen turistin, jonka seurassa olen hävennyt koko loppupäivän ja joka ei ole koko päivänä osannut käyttäytyä täällä Japanissa. Arvoisalla äidilläni on siis ehkä hieman opittavaa maan tavoista ja siitä mika on sopivaa ja mika ei. Äiti laskeutui tänäaamuna Nagoyaan ja nyt pitäisi piiskata hänet maan tavoille reilussa viikossa.

Odawarasta otettiin bussi Hakoneen ja täällä ollaan vietetty päivä suhaillen köysiratajunilla ja ilmassa keikkuvilla häkkyröillä, jotka kiipeää vuoren rinnettä ylös ja laskeutuu toista alas. Nähtiin kuumia lähteita savuamassa keskellä metikköä ja rikin haju tunki nenään.

Hakonen alueelle myydään käteviä Hakone-passeja, joilla saa käyttää alueen liikkumisvempeleitä rajatta kolme päivää ja johon kuuluu lisäksi meno- ja paluumatkat Tokiosta. Me ostettiin hieman kalliimpi Fuji-Hakone-passi, johon sisältyy myös matkat Fuji-vuoren viidennelle asemalle eli ylimpään kohtaan jonne pääsee julkisilla välineillä. Passilla oli hintaa 7200 yeniä eli 45e, mikä tuntuu ihan edulliselta, silla välimatkat on pitkiä.

Yövytään yhdessä alueen ryokanissa eli japanilaistyylisessä majatalossa, jossa nukutaan futoneilla, astellaan tatameilla ja lillutellaan päivän rasitukset pois tulikuumassa kylvyssä. Huomenna olisi tarkoitus hypätä bussiin puoli seitseman aamulla ja huristella Fujin juurelle ja edelleen viidennelle asemalle. Siitä alkaa sitten noin 5 tuntia kestävä ylämäki, joka päättyy Fujin huipulle jonnekin lähes neljän kilometrin korkeuteen. Jos illalla olen viela elossa, tulen raportoimaan päästiinkö ikinä ylös asti.