Paluu tautiseen arkeen

Työharjoitteluni puoliväli tuli ja meni, ja samoin teki Janne, joka pakkasi kimpsunsa eilen aamulla ja läksi kohti kotia. Lomat on nyt sitten lomailtu ja tänään tallustelin taas töihin virkeänä ja viikon levänneenä (?).

Ennen Japaniin tuloa matkaoppaista, täällä asuvien blogeista ja ylipäätään kaikkialta sai lukea, kuinka kesäisin ilmastointi on liian tehokas ja joka toisella on sen takia flunssa. Minähän en harrastelijalääketieteilijänä uskonut että siitä voi saada tautia (pöpöthän sen aiheuttaa), mutta tulipas todistettua uskomukseni viime viikolla vääriksi, kun itellekin nousi kuume ihan yhtäkkiä. Melkein-tulevana-lääkärinä annoin itselleni oikeaoppista hoitoa eli kaupungilla 30 asteen helteessä aamusta iltaan pyörimistä vesipullon kanssa, eikä näkynyt kyllä seuraavana päivänä enää kuumeesta vilahdustakaan. Töissä sitten kyllä pärskii yksi jos toinenkin, kuorossa ja soolona. Olen siis minäkin nyt yksi niistä monista jotka uskoo ilmastointilaitteiden piruuteen ja petollisuuteen. Rakkaussuhteeni omaan ilmastointilaitteeseeni on siis saanut hieman kolhuja. Onneksi sunnuntainen koko päivän kestänyt sade hillitsi Mrs. Hellosta porotuksensa kanssa ja tänään on ollut suorastaan viileää (Tokion mittapuulla tarkoittaa ettei tule järjetön hiki kävellessä).

Hiestä puheenollen Tokion miljoonista juoma-automaateista saa mitä parhainta hikitiivistettä pullotettuna. Herkun nimi on Pocari Sweat ja ulkonäkö on juurikin kuin tislattua hikeä. Kyljessä kyllä vissiin neuvotaan että se on jonkinsortin kivennäisainelirua eikä siis hikeä ollenkaan. Harmillista.

Vielä harmillisempaa on se että tilillä on 3e ja lompakossa sama kaksinumeroisena (liioittelen vaan ihan vähän), mutta tällaistahan se opiskelijaelämä pitääkin olla ennen palkkapäivää. Ensi maanantain tilinpaisumista odotellessa kiristellään siis hampaita ja pureskellaan kieltä.