Kuumuutta ja tungosta

Tokioon on toissapäivänä hyökännyt aivan järkyttävä sää. Kun tänne saapuessani oli vielä erittäin inhimilliset alle 25 astetta ja pilvistä, niin nyt lämpöä on yli 30 asteen ja aurinkokin vielä paistaa siihen päälle. Ilmankosteus on jotain luvattoman suurta luokkaa, joten ulkona ei tarvitse edes liikahtaa, ennen kuin kuumuus alkaa ahdistaa. Kollegat töissä pelottelevat että heinäkuun alku ei ole vielä mitään verrattuna elokuun säähän, joka on jotain sanoinkuvailemattoman trooppista.

Kuumuuden lisäksi kaupunkiin on myös hyökännyt alennusmyynnit, jotka alkoivat pari päivää sitten. Joka ikisessä vaatekaupassa, joka on pääostoskatujen varrella, on meneillään omat bileensä: väkeä on niin paljon että lähes jokaisen askeleen jälkeen joutuu hetkeksi pysähtymään ja etsimään tilaa seuraavalle askeleelle. Kyllä tuntuu Helsingin Stockmannin Hullut Päivät tämän jälkeen väljältä! Onneksi ilmastointi on erittäin hyvä kaikissa sisätiloissa, mutta liikkeistä ulos astuessa vastaan tuleva hohkaava kuumankostea seinä on joka kerta yhtä tukala.

Jonkin verran onnistuin kuitenkin kaiken tohinan keskellä itsekin tekemään ostoksia. Sietämätön kuumuus ajoi mut etsimään kevyttä hametta, ja jostain Shinjukun ja Harajukun alueiden syövereistä sellainen löytyikin. Kävin myös katsomassa Harajukun sillalla viikonloppuisin aikaansaviettäviä cosplay-hörhöjä eli nuoria, jotka pukeutuvat ihmeellisiin rooliasuihin ja hengailevat erityisesti tuolla kyseisellä sillalla. Sunnuntaisin cosplay-populaation pitäisi olla suurimmillaan, joten täytyy ottaa uusinta joskus.

Kuumuutta pakenin Yoyogi-puiston varjoihin. Puistossa on myös Meiji-temppeli, joka oli kyllä kohtalaisen komea, mutta viime vuonna Kiotossa noita tuli nähtyä tälle vuosikymmenelle ihan tarpeeksi. Sattumalta temppelialueella alettiin viettää juuri shintolaisia häitä, joten seurasin hetken hääkulkuetta ja salakuuntelin samalla jonkin turistilauman oppaan selostusta kyseisestä tapahtumasta.

Kotiin päästyä annoin ylistykseni ja siunaukseni asuntoni ilmastointilaitteelle, joka tulee varmasti seuraavien kuukausien aikana olemaan paras asia, jonka Tokio minulle voi tänä kesänä tarjota.

Momo souer kudasai!?

Joutaisin jo nukkumaan, joten lyhyesti tällä kertaa:

Päivä meni tosi nopeasti tänään, kun koko ajan oli jotain härdelliä jossakin. Aamulla mulle vihdoinkin esiteltiin tarkemmin se, minkä vuoksi mä täällä ylipäätään olen ja mitä mun pitäisi seuraavat 3 kuukautta tehdä. Sen jälkeen opiskelin töissä miljoona dokumenttia liittyen koko hommaan, ja pikkuhiljaa alkaa työkuviot siis hahmottua.

Illalla pyörin taas Shibuyassa. Aseman lähistöllä oli joku bändi soittamassa kadulla, otin siitä videopätkääkin, jonka ehkä joskus saan jonnekin nettiin laitettua. Musa oli varsin menevää ja laulajatyttö aivan mielettömän suloinen. Shibuyassa eksyin taas noin n+2 kertaa, vaikka yritin pysyä koko ajan aivan aseman lähellä.

Kahdeksalta oli Couchsurfing-nettipalvelun jäsenten tapaaminen, johon saapui paikallisia sekä parhaillaan Tokiossa olevia reppureissaajia. Kukaan ei tuntenut ketään etukäteen, mutta hauskaa oli. Meitä oli yhteensä 25 (+5 mattimyöhäistä), ja väkeä oli ainakin Norjasta, USAsta, Kanadasta ja Ranskasta. Kaikkien kanssa en millään ehtinyt jutella, mutta hyviä vinkkejä kaupunkiin sain paikallisilta, ja kahden norjalaisen kanssa meillä luisti juttu Skandinavian ja Japanin eroavaisuuksista. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä laulamaan karaokea, mutta koska meitä oli tuplasti enemmän kuin järjestäjä oli odottanut, mentiin vaan ravintolaan. Ruokaa tuotiin pöytään pienillä lautasilla vaikka minkä sorttista, joten mukavasti pääsi maistelemaan kaikenlaista. Ruokailu maksoi noin 21 e ja siihen sisältyi mitä tahansa juomia niin paljon kuin jaksoi - loistava diili teekkareille. Japanilaisten avustuksella tilasin pari drinkkiä japaniksi, mistä japsit olivat kovin mielissään, ja englantiataitamattomatkin japanilaiset hokivat mulle haltioissaan "Moomi, Moomi!", kun eivät muuta osanneet.