Ginzan kimallusta

Tänään sain vihdoinkin ostettua itselleni astian- ja pyykinpesuainetta. Oon lykännyt niiden ostamista joka kerta kaupassa käydessä, kun olen nähnyt epätoivoisennäköiset hyllyt täynnä purkkia ja purnukkaa, joiden oikeasta käyttötarkoituksesta ei voi olla varma. Tänään sitten oli pakko saada pyykkiä pestyä, eli oli pakko mennä tulkkaamaan niitä purkinkylkiä parhaan taitoni mukaan. Löytyi sieltä kuitenkin lopulta jotain tarpeeksi oikean oloista, eikä kaupassa taas mennyt aikaa kuin se normaali tunti...

Päivän vietin Ginzalla eli Tokion kalleimmalla ostosalueella. Ginzan pääostoskatu suljetaan viikonlopuiksi autoilta, jotta shoppailijoilla olisi enemmän tilaa tuhlata varansa Gucciin, Pradaan ja Dioriin. Tiffany & Co. -jalokiviliikkeitäkin löysin alueelta kolme kappaletta, eikä Tiffanyn tai muidenkaan huippumerkkien liikkeiden kohdalla ole siis kyse ihan pikkuliikkeistä, vaan parhaimmillaan kerrostalon kokoisista kaupoista, jotka on omistettu pelkästään kyseiselle merkille. Ginzan lähellä on myös turisti-info, josta kävin hakemassa läjän esitteitä ja kyselemässä sumopainista ja teeseremonioista.

Yhdessä Ginzan kirjakaupassa oli parhaillaan joku japanilainen suosittu artisti pitämässä jonkinlaista fanitilaisuutta. Kadulla oli seisoskelemassa kymmenittäin tyttöjä kimonoissa, vartijoita vilisi kaupan ympäristössä ja vähän väliä kaupasta tuli ulos tyttöjä, jotka hysteerisesti joko nauroivat tai itkivät. Valitettavasti tapahtumaan piti olla jonkinlainen lippu, joten en päässyt katsomaan tätä sydäntensärkijää. Joltakulta sain ongittua tietooni, että kyseessä oli japanilainen laulaja Nissy, jonka kuvia Googlesta etsittyäni en kyllä ihmettele, että nuoret tytöt olivat pakahtua innosta.

Päivän kiinnostavin osuus oli nelikerroksinen lelukauppa, jossa vietin hyvän tovin tutkimassa, millaisilla härveleillä paikalliset lapset kasvatetaan. Kaikkien tuttujen ja suloisten pehmolelujen ja perässävedettävien puueläimien seasta löytyi myös mitä ihmeellisempiä vekottimia. Tamagotchin idea on yhdistetty säästöpankkiin niin, että säästöpossussa on LCD-näyttö, jossa elää jonkinlainen ukkeli. Ukkelin elämä paranee sitä mukaa kun possuun laittaa rahaa, minkä esittelymainosten mukaan pitäisi kannustaa lapsia säästämään. Muita mielenkiintoisia juttuja oli mm. setti, jonka avulla sai itse tehdä leivokselta näyttävän avaimenperän tai kännykkäkorun. Paketissa oli "pohjataikina" jonka päälle taideteos rakennetaan, jotain kermalta näyttävää töhnää pursotuspussissa ja lisäksi erilaisia hedelmä- ja marjakilkkeitä. Näitä sitten jollakin tavalla sotkemalla sai vissiinkin koossapysyvän koristeen. Edellisten neronleimauksien lisäksi löytyi vielä esimerkiksi Banana Guard eli banaaninmuotoinen kotelo, jolla banaanin saa pysymään ehjänä laukussa, ja vastaavat kotelot muun muassa Oreo-kekseille (kansainvälinen vastine Dominolle) ja - kultakaloille (toivottavasti ei oikeille).

Yhdessä kerroksessa oli lapsille suunnattu oma pelihalli, joten eipä ole mikään ihme, että pelibisnes on täällä niin suosittua ja hirveää meteliä pitäviä peliluolia on kaikkialla, kun lapsesta asti täällä totutaan siihen.