tiistai 16. syyskuuta 2008

Kohteliaisuutta hyvässä ja pahassa

Paikallisten kanssa jutellessa parasta antia on se, kun ottaa puheeksi japanilaisten omituiset tavat ja kulttuuriset piirteet. Hämmästyttävän hyvin japanilaisetkin osaa pukea sanoiksi sen, mitä esimerkiksi japanilainen kommunikaatiokulttuuri oikeasti on.

Tuossa päivänä jonain tuli puheeksi paikallisen kanssa, että mistä ruoista hän ei tykkää. Inhotusta aiheuttavat ruoat hän kyllä luetteli mulle ihan sujuvasti, mutta kertoi samaan hengenvetoon sitten tarinan siitä kun oli joutunut syömään inhokkimustekalaa, koska japanilaiseen tapaan ei voinut sanoa 'ei', kun kysyttiin sopiiko mustekalaravintola porukan illanviettopaikaksi. Siinä sitä sitten syötiin vaikka yhtään ei maistunut.

Omien tutkimusteni mukaan jokainen japanilainen hihkaisee oishii (herkullista) aina kun pistää uutta ruokalajia suuhunsa, ja kehaisee kawaii (söpö) aina jos joku esittelee hänelle ostamaansa uutta paitaa/laukkua/sahanpurua/mitä vaan. Jos olisin aiemmin keksinyt, niin olisin elokuun synttäribileissä tarjonnut 'Jannin erikoista' eli jotakin ällön makuista kakkua, ja kerännyt japanilaisilta kommentteja.

Tänään työkaveri kyseli yhdestä meneillään olevasta käyttäjätutkimusesta, että onko siinä kenties japanilaisia mukana. Japseilta kun ei ole toivoakaan saada palautetta negatiivisista asioista, muuta kuin ehkä kiertelyn ja kaartelun jälkeen. Jotenkin se kuulosti ihan varteenotettavalta pointilta.

Hieman erilaista japanilaista kulttuuria on sitten se, kuinka täällä palvellaan kaikkia kuin kuninkaita ja hommat pyörii erittäin syvän kunnioituksen ja avunantosopimusten vallitessa. Erehdyin yksi päivä kysymään hiljaisella laitakaupungin juna-aseman junainfotiskillä alueen karttaa, ja neitiparka sitten etsi mulle karttaa kaikkialta seuraavat viisi minuuttia. Lopulta sitten löytyi yksi kappale jostakin, ja tyttö kovin tyytyväisenä hymyillen ojensi ainokaisensa mulle.

Palvelualttius tuli viikonloppuna puheeksi yhden japanilaisen kanssa, joka kertoi ulkomaille matkatessaan tajuavansa, kuinka hemmoteltu onkaan täällä asiakaspalvelun luvatussa maassa. Oli raukka ihan järkyttynyt ulkomailla, kuinka hommat toimii raa'assa lännessä. Täällä sitä vaan hymyillään, huudetaan irashaimaseeta tai konbanwaata ja saatetaan eksynyttä turistipoloista puoli kilometriä sen sijaan että huitaistaan kädellä, mihin suuntaan sitä kannattaisi seuraavaksi mennä eksymään.