Tokion tietovirrat osa 2

Löysin sattumalta herttaisen tiedotteen puhuvista roskiksista, jotka ovat syyskuun aikana kummastuttaneet ja ihastuttaneet Helsingin kaduilla. Uutinen tuntui jotenkin takapajuiselta täällä puhuvien pömpeleiden luvatussa maassa. Tokiossa en ole sentään puhuvaan roskikseen törmännyt, mutta kaikella muulla mahdollisella sitten onkin jatkuvasti asiaa.

Normaalimmasta päästä on metro- ja juna-asemat kuulutuksineen. Kuulutellaanhan niillä kaikkialla maailmassa, mutta Tokion asemilla tiedotuksentarve on vielä hitusenverran suurempi. Saapuvan junan ohella tiedotetaan pysähtymättä ohiajavasta junasta, asemalta lähtöä tekevälle junalle huikataan terveiset ja asemalle saapuvalle junalle on myös asiaa. Melkoisen tutuksi on tullut aamuiset "Ohayoo gozaimasu! Meguro, Meguro desu" eli "Hyvää huomenta! Tämä on Meguro(n asema)". Junassa sisällä tietysti kuulutetaan joka välissä niin japaniksi kuin englanniksikin että tämä juna menee sinne-ja-tänne, seuraava pysäkki on se-ja-se, ovet aukeavat x puolelta. Bonuksena tulee muutaman pysäkin välein että älä puhu kännykkään ja sulje puhelimesi mummo-invalidipaikkojen lähellä.

Myös hisseillä ja liukuportailla on omat tarinansa jaettavana. Hisseissä kailotellaan kerrosnumeroa ja parhaimmillaan kerrotaan että nyt ovet sulkeutuu. Liukuportaat muistuttaa portaiden loppupäässä että muista nostaa jalkojasi, portaat päättyvät. Rekka-autoista ja muista ei-henkilöautoista tulee välillä jotakin pilipalimusiikkia ja sitä seuraa aina samanlainen turina, mutten ole päässyt perille, mitä siinä yritetään sanoa.

Joillain palvelualojen ihmisillä on puhetulva päällä, esimerkiksi kaupan kassalla kassa sanoo jokaisen tuotteen hinnan ja/tai nimen samalla kun pimpauttaa sitä viivakoodinlukijassa. Noin yleisestikin japanilaisilla on vähän turhan paljon mulle asiaa, mihin fiksuna tyttönä vastaan yleensä hai eli joo, mitään ymmärtämättä.