Japanilaista juhlahumua

Eilen tuli sitten juhlittua hieman synttäreitä japanilaiseen tyyliin pienessä tilassa liian monen ihmisen kera ja nomihodain säestyksellä. Me järkättiin viiden synttärisankarin voimin bileet, joita alettiin suunnitella jo heinäkuun alkupuolella, jolloin tutustuin CouchSurfingin kautta kahteen sankareista, japanilaisiin Miehin ja Eriin. Meidän kolmen lisäksi juhlittiin brasilialaista Zarea ja ruotsalaista Tommya.

Paikkana toimi symppis kahvila jossain Shibuyan syövereissä, ja vieraslistalla oli 60 ihmistä ympäri maailman ts. edustajia oli jokaisesta maanosasta vähintään pari. Moni oli Mien ja Erin kavereita, jotkut Tommyn japaninkurssilaisia, jotkut vaan couchsurffaajia jotka on poikkeamassa Japanissa. Ruotsalaisten kanssa väännettiin pitkästi juttua siitä kuinka kaikki alle 40-vuotiaat japanilaiset näyttää parikymppiseltä, jokaisen japanilaisen kanssa tuli vähintään ohimennen esille Muumit, ja brassisankari Zare ylisti Helsinkiä moneen kertaan illan aikana. Dubaihinkin tuli kutsu ja amerikkalaiset pöljäili kun eivät tienneet Suomen eikä Ruotsin pääkaupunkia.

Tänään kävin seuraamassa kaupungilla ihan muunlaista juhlahumua, kun ainakin kahdessa eri paikassa Tokiota vietettiin matsuria eli jonkinlaista katufestivaalia. Matsureita on siellä täällä ja kaikkialla jatkuvasti, aina jossain on jotain menossa. Japanilaiset taitaa olla melkoisen juhlivaista kansaa, mikä sai tukea eilisissä synttäribileissä ja mikä näkyy joka ilta kaduilla, kun salarimenit vaappuu puvuissaan kohti kotia työpäivän ja lasillisen tai kahden jälkeen.

Monet matsurit on vaan pienen alueen juhlia eikä sinänsä kovin mielenkiintoisia, mutta suuria ja suosittujakin löytyy. Yhteistä matsureille taitaa olla tanssiesitykset joissa 50 ihmistä hyppelehtii koristeellisissa puvuissa tarkasti synkassa, kaikenlaiset pelit lapsille kuten pikkukalojen pyydystys ja vangitseminen muovipussiin, ja ruokakojut, saman tyyppiset joita Suomessakin näkyy tapahtumissa. Juhlahumu ja -tunnelma oli tietysti katossa, kun vieriviereen pakkautuneiden ruokakojujen kokit huutaa jokainen yhtä aikaa irasshaimassssheeeeta, kadut on niin kapeat ettei ole tilaa hengittää syvään ja sopivasti vielä sataa niin että joka toinen avaa sateenvarjonsa siinä tungoksessa.

Toisin kuin Suomen sukulaisissaan, japanilaisissa ruokakojuissa myytiin vähemmän roskaruokaisennäköistä purtavaa ja puolella hinnalla. Mä maistoin höyrytettyä perunaa joidenkin soosujen kanssa (2,5e), oli varsin herkullista. Muita houkuttelevia herkkuja oli mm. paistetut mustekalat, erilaiset okonomiyakit eli pannukakkumaiset kaalivihannestaikinasörsselitöfföt ja lukuisat vartaat ja muut pumpernikkelit joiden sisälmyksistä ei vaan voinut saada selvää.

Sisälmyksistä puheenollen paikalliset heittävät yakitori-kanavartaisiinsa kaikki mahdolliset osat kanasta - mitä pervompi, sen herkumpi. Perjantaina työkavereiden kanssa izakayassa tuli maistettua kanan sydäntä, mikä mulle toki kerrottiin vasta sen jälkeen kun olin jo pistänyt palan suuhun. Työkaverit kertoi myös syöneensä mm. kokonaisia varpusia, eli Japanista kyllä löytyy valinnanvaraa.