Nörttejä, muoviruokaa ja stereotypioita

Kiireisten viime päivien aikana on tullut nähtyä taas ihan uudenlaista Tokiota. Maanantaina vierailtiin Jannen kanssa Akihabaran elektroniikkahelvetissä eli kaupunginosassa, jossa myydään mitä tahansa, mikä liittyy jollain tavalla elektroniikkaan. Alueella oli mielettömästi niitä tuttuja neonvalomainoksia kirkumassa taxfreeta turistien iloksi, best pricea, PC sitä-ja-tätää. Siellä keskellä sitten pörräsi jos jonkinlaisiin palvelijanasuihin pukeutuneita tyttösiä, jotka ilmeisesti olivat mainostamassa samanhenkisiä kahviloita. Eikä ne kaikki Akihabaran liikkeetkään ihan viattomilta näyttäneet.

Me kierrettiin kaikki suurimmat elektroniikkaliikkeet hintavertailumielessä ja voiton vei Yodobashi Camera, joka oli myös isoin. Se oli 9-kerroksinen, kerrospinta-alaltaan varmaan 1,5 jaliskentän kokoinen jätti, josta löytyi kaikkea mitä elektroniikkaan vaan voi liittyä. Janne osti digijärkkärin (Suomessa 800-900e, Yodobashista 500e) ja kaikenlaista pikkusälää, joita sai läjän ilmaiseksi kameran ostosta tulleilla bonuspisteillä. Pisteitä tosin myönnetään vaan vakituisille asukkaille, joten perusturistilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

Akihabaran lisäksi ollaan ihmetelty keittiötarvikkeisiin erikoistunutta Kappabashi dori -kauppakatua, jolta saa astioiden lisäksi mm. mainoslippuja ravintoloiden ulkopuolelle (meilläkin Suomessa seinällä Yakitori-lippu, mainostaa siis kuumia kanavartaita), muovisia malleja ravintolan annoksista (Japanissa lähes joka ravintolalla on ikkunassa muoviset mallit ruoista), suurkeittiöriisinkeittimiä, valomainostauluja, jne.

Tiistaina käytiin Tokionlahden toisella puolella Odaiban tulevaisuuskaupunginosassa. Odaibaan huristellaan yksiraiteisella, täysin automatisoidulla ts. kuskittomalla junalla, joka puikkelehtii valtavien kerrostalojen välissä ilmassa ennen kuin ylittää Rainbow bridgen ja saapuu Odaibaan. Odaiba oli moderni ja tyylikäs alue kauppakeskuksineen, tv-asemineen, laivanmuotoisine museoineen ja maailmanpyörineen. Käytiin maailman suurimmassa autoesittelyssä, jonka sisätiloissa mutkitteli autorata halukkaille, ja automaailmaa vastapäisessä Venus Fortissa, joka on naisille suunniteltu absurdi ostosmaailma prinsessakujien, suihkulähteiden ja kimalluksen keskellä. Me ei taidettu ihan istua niihin stereotypioihin, sillä molempien kliseinen tarjonta ja miljöö lähinnä hämmästytti.